lauantai 26. lokakuuta 2013

Illuusio

Kun näin Suppiksen tekemät Kuutio-villasukat, ajattelin, että tämä kirjoneulemalli sopii veljelleni kuin nakutettu. Hänen tyylinsä on perinteisen, maanläheisen ja tyylikkään välimaastossa.

Langan valitsimen oli sitten hyvin vaikeata. Jo syyskuun alussa Karnaluks-reissulla yritin löytää tähän tarkoitukseen täydellisen yhdistelmän, mutta se osoittautui aivan mahdottomaksi tehtäväksi. Olin vakuuttunut siitä, että harmaan tulee olla väliharmaa tai ehkä sitä hieman vaaleampi, ja että toisen langan värin pitää olla murrettu. Lisäksi halusin, ettei kontrasti värien välillä olisi liian suuri. Niin, ja yhdistelmä ei missään nimessä saanut olla tylsä.

Kävin hetken mielenjohteesta Soukan Menitassa ostamassa villasukkalankoja (kodin varastot eivät yllätys yllätys miellyttäneet...) ja katsastin samalla Sisu-hyllyn. Ja siellä se oli, aivan täydellinen väriyhdistelmä!


Perinteinen illuusio

Malli: idea varastettu täältä ja täältä (oma projekti Ravelryssä täällä)
Lanka: SadnesGarn Sisu keltaoranssi 33 g, ja harmaa 54 g
Puikot: 2,50 mm ja 3,00 mm
Silmukkamäärä: resorissa 72 s, itse tumpuissa 71 s ja peukuissa 30 s

Aloitin tumppujen neulomisen heti. Ja ne valmistuivat aika nopeasti. Tietenkin homma kyllästytti loppua kohden, mutta toisen tumpun/sukan/hihan/peukun syndroomalla varustettuna tämä oli odotettavissa.


Aika koukuttava mallikerta kuitenkin oli, ei voi muuta sanoa. Ja mielestäni kuutioilluusio näyttää hauskalta pystyraidan kanssa, samanlaisena kuin Suppis sen teki. Ystävän Valtaaja-lapasista oppineena keskityin hieman enemmän peukalon silmukoita poimiessa, tällä kertaa ne onnistuivat paljon paremmin.


En voinut kokeilla tekelettä veljen käsiin, joten koko oli aika pitkälti harkittujen kavereiden käsien koon mukaan tehty. Isoiksi ne tietenkin sitten osoittautuivat, mutta sisälle mahtuu tarpeen mukaan vielä "sisälmykset", eli DROPSin Alpacasta neulotut perustumput jotka lämmittävät käsiä, mutta eivät kulu toisen parin sisällä. Minulla on ollut omien Sisusta neulottujen tumppujen alla samat sisälmykset nyt varmaan jo neljän talven ajan!

Nämä olivat synttärilahja veljelleni, ja tietenkin myöhäinen sellainen. Vaikka eihän veli olisi mitään tumpuilla tehnyt elokuussa. ;)

Nyt jatkan taas supersalaisten projektien parissa!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Muistutus

Opiskelun myötä vapaa-ajalla piirtäminen ja maalaaminen on jäänyt hieman taka-alalle - sitä saa nimittäin tehdä aivan tarpeeksi, ja usein lisäksi hirveällä kiireellä ja hieman sinne päin.

Eräs kuoronjohtaja täytti tänä vuonna pyöreitä ja päätti sen kunniaksi järjestää konsertin ystäviensä kanssa. Me konserttiin pääsevät kuorolaiset päätimme järjestää hänelle yllätyksen, sillä hän on todellakin panostanut tehtäväänsä kuoronjohtajana. Halusimme antaa hänelle jotakin, joka muistuttaisi häntä tehtävänsä tärkeydestä.


Niinpä ehdotin tytöille että maalaisin hänelle taulun. Tiesin heti mitä hänelle maalaisin.


Skissailin ensin lyijykynällä akvarellipaperille suuntaviivat. Lyijykynällä skissaaminen on mielestäni ihan ok, kunhan pitää huolen siitä, että pystyy peittämään jäljet.


Teippasin paperin kiinni pöytään maalarinteipillä. Tällä kertaa alustana oli leikkausalusta. Maalaamiseen tarvitsen tietenkin vesivärien, vesikupin ja pensseleiden lisäksi sottapaperin (mieluiten samaa paperia kuin maalauksessa) ja talouspaperin tai rätin, johon voin pyyhkiä liian märän pensselin.


Ensin on maalattava vaaleimmat sävyt, sillä väri leviää helposti reunoilta ja yllätyksiä ei tällaisessa tilanteessa kaivata.


Maalaus näyttää aluksi aivan naurettavalta, mutta kun värit pääsevät paperille, tilanne paranee loppua kohti. Vaikka tilanne vaikuttaa joskus toivottomalta, pystyy akvarellimaalauksen usein pelastamaan, jos vain tietää missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä. Eikä turhaudu.


Tasaisten taustojen maalaaminen on hyvin vaikeaa, etenkin jos etualalla on jotakin, joka pirstaloittaa taustaa. Siksi lähdin tämänkin kohdalla sille linjalle, etten yrittänytkään saada taustasta tasaista. Tällaiseen jälkeen pyrkiessä kannattaa ensin kostuttaa paperi vedellä maalattavalta alueelta. Sitten voi tuputtaa väriä pensselillä, se leviää mukavasti kosteaan paperiin.


Tausta on siis maalattu märälle paperille, ja muut osat kuivalle. Olen viime aikoina ollut laiska ja viimeistellyt akvarellimaalaukset arkivoinnin kestävillä tusseilla. Kunhan käsi ei tärise, tussilla saa hyvin tarkkaa jälkeä aikaan (yllä kuva ilman tussia, alla tussilla).


Minulla on ajoittain käytössä passepartoutleikkuri, joka on äärettömän kätevä. Sillä leikataan siis kehykseen tuleva pahvi, passepartout tai paspis, niin kuin monella on tapana sanoa. Paspiksen valinta on usein hyvin vaikea, sillä suunnitelmat menevät aina uusiksi paspishyllyn valikoimaa katsellessa. Tällä kertaa minulla ei ollut valmista maalausta mukana kaupassa, joten otin varmuuden vuoksi mukaan kaksi eri vaihtoehtoa. Ylimääräsille paspiksille tuppaa olemaan käyttöä juuri silloin, kun niitä ei ehdi kävästä ostamassa!


Ensin oli puhe mustavalkoisesta taulusta, mutta päädyin kuitenkin kevyeeseen sävytykseen, sillä mustavalkoisena siitä olisi tullut liian kylmä, tylsä ja ennen kaikkea synkkä. Halusin, että kynttilät olisivat kokonaisuudessa vaaleimmat, ja siksi kehys on luonnonvalkoinen ja paspis myös, joskin se on vähän helmiäsen tapaan valoa heijastava. En olisi ikinä kuvitellut valitsevani tällaista paspista, mutta tähän se sopi maniniosti.


Sitten käärin sen paperiin, solmin kivan nauhan ja annoin pois.


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Nyt ulos lehtiä poimimaan!

Joku sanoi joskus että olisi hyvä tehdä jotain uutta joka päivä. Ystäväni järjesti eilen synttäribileet ja keksin kokeilla jotain uutta. Tein hänelle syyskimpun, kimpun vaahteranlehtiruusuja, nimittäin! Pyysin kaverin mukaan askartelemaan, ja kyllä lehdistä tuli ruusuja, mutta aika säälittävän näköisiä ne ensimmäiset olivat! Onneksi oli jo ilta eikä pimeistä kuvista tullut yhtään mitään, joten sain hyvän syyn olla näyttämättä niitä teille. Hah!

Tänään kävin taas ulkona, hieman paremmassa valaistuksessa kuin eilen katuvalojen alla, jolloin en erottanut edes värejä toisistaan. Pimeässä ja kiireessä oli vaikea löytää vaahteroita, mutta tänään auringonpaisteessa niitä olikin joka paikassa. Lehtiä keräessäni aivan ällistyin kuinka kauniin värisiä lehtiä on olemassakaan. Osa olivat aivan vaaleankeltaisia, osa banaaninkeltaisia, osassa keltaisista lehdistä punaiset ruodit, osa lehdistä melkein viininpunaisia, osa vihreä-puna-keltakirjavia ja osa melkein pilkullisia.


Ensin ajattelin että aivan yksiväriset ruusut olisivat tylsiä ja että kirjavista lehdistä tehdyt ruusut olisivat liian sekavia, mutta totesin, että kaikki toimii, kunhan lehdet ovat keskenään sinnepäin samanvärisiä. Eriväristen lehtien yhdistäminen ei käy niin vain, sillä yksittäiset lehdet korostuvat mielestäni liikaa. Mutta ruusu, jolla on "liukuväri" toimii mainiosti. Keltapunaiset ja viininpunaisesta vihertävään vaihettuvat ovat ehkä omat lempparit.


Netistä löytyy paljon hyviä ohjeita vaahteralehtien askartelemiseen, mutta laiskana ihmisenä tein virheen ja katsoin ohjetta hieman liian vähän. Ensimmäisitä yrityksistä tuli aika järkyttävät. Totesin nopeasti että keskimmäisten lehtien tulee todellakin olla pienet ja uloimpien suuret, sillä muuten keskiosa nousee helposti. Tehdessä pitääkin välillä vähän painella keskiosaa alas, jotta ruusu pysyy muodossaan.

Yllätyin, sillä ruusujen tekeminen oli vaikeampaa kuin luulin, myös näppärille maisema-arkkitehtiopiskelijoille. Keskiosan nousemisen lisäksi pitää koko ajan pitää huolta että pitää jo käärityistä lehdistä tiukasti kiinni, sillä melko liukkaat lehdet karkaavat helposti. En myöskään jaksanut huolehtia siitä, että vartena toimiva keppi pysyisi rullattujen lehtien sisällä ruusun tekemisen ajan (juu yritin kyllä ja totesin mahdottomaksi tehtäväksi), vaan päätin tökätä sen jälkeenpäin jo käärittyyn ruusuun, mikä ei tietenkään ollut mitenkään yksinkertaista. Leikkasin lehtien varret paria senttiä lukuunottamatta, jotta sain kaikki lehdet teipattua kiinni tikkuun. Minulla ei ollut vihreätä teippiä joten käytin maalarinteippiä, eihän se sieltä kimpun seasta näy! ;) Kimppuun laitoin myös noin viisi pientä oksaa haapaa tuomaan keveyttä.


Ja olihan tämä ruusujen tekeminen äärimmäisen koukuttavaa! Melkein kuin neulominen. Eli hop hop käsistä sopivan näppärät ja kärsivälliset tyypit, ulos lehtiä poimimaan!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Tiima - ensimmäinen ohjeeni!

Viime aikoina on ollut jännittäviä ja salaisia projekteja käynnissä täällä minun kotonani. Olen paitsi neulonut myös kirjoittanut ohjetta - tämä erittäin hitaasti edistyvä puolen vuoden taipaleeni tuotti vihdoin tuloksia, ja pääsin julkaisemaan ensimmäisen ohjeeni!

Ikuisuusprojekteista puheen ollen, ensimmäiset versiot syntyivät jo melkein kaksi vuotta sitten, ensin siskolle neulottu istuva pipo.


Sitten neuloin itselleni vuorillisen version, joka on hieman löysempi. Lankana käytin Pirkanmaan ohutta Pirkkalankaa, ja vuorina toimi Garnstudion DROPS Alpaca. Tämä valmistui tammikuussa 2013, mutta oli noin vuoden työn alla.



Kevättalvella neuloin kolmannen version, ja neuloessa kirjoitin samalla ohjetta. Valkoinen versio pääsi jo keväällä käyttöön.




Islantilainen Kristín tarjoutui jo tammikuussa testineulojaksi. Kun sain karkean luonnoksen aikaiseksi, lähetin sen Kristínille. Hänen lisäksi testineuloin ohjeen itse, ja niin syntyi musta versio.



Ja tässä se nyt on! Ensimmäinen, ikioma ohjeeni! :)

Tiima

Ohje: oma, Ravelryssä myynnissä täällä!
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca tai Garnstudio DROPS Baby Alpaca Silk
Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm

Ja kuulkaas, tämä on älyttömän jännittävää!!