sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Veli

On minulla aika mahtava veli!


Veljeni on muun perheen lailla taitava ja innostunut käsitöiden tekijä. Hän on ammatiltaan puuseppä ja tekee projekteja, joita ei voi muuta kuin ihastella. Veli aloitti nyt syksyllä huonekalupuusepän erikoistumisopinnot ruotsalaisessa huonekalumuotoilukoulussa. On ihanaa seurata vierestä, kun itselleen rakkaat ihmiset pääsee toteuttamaan unelmiaan. Olen todella ylpeä hänestä!


Ja tietenkin vapaa-aikakin täytetään käsitöillä. Kuvassa on hänen itse tekemä reppu, jonka valmistuksessa on käytetty perinteisiä merimiesompelumenetelmiä, jotka hän on oppinut turkulaiselta "kunnon merikarhulta".

Repun napit hän on luonnollisesti myös tehnyt itse. Ja tietenkin tätä veljen taitoa pitää myös hieman hyödyntää. Minulla on täällä meneillään villakangastakin ompeleminen, johon tilasin häneltä samanlaiset saarnesta tehdyt öljytyt napit, joita repussa on. Mustaa villakangasta vasten öljytyt saarninapit näyttävät ihan kultaisilta.

Minun mahtavan veljen sisko (eli minä) on välillä vähän huono toteuttamaan luvattuja joulu- ja syntymäpäivälahjoja. Niitä on varmaan vaikka kuinka paljon rästissä. Nyt tuli kuitenkin yksi valmiiksi.


Broken seed stitch -pipo

Ohje: Handepanden Broken seed stitch socks
Lanka: Novita Nalle, menekistä ei hajua
Puikot: 3,00 mm
Projekti Ravelryssä täällä

Kysyin veljeltä alkusyksystä mitä saisi olla, ja hän toivoi pipoa. Tiesin heti minkälaisen teen. Muistan kun ensimmäistä kertaa näin tämän ihanan neulepinnan Handepanden tekemässä sukkaohjeessa. Oh! Sitä voisin laittaa kaikkialle! Ja erityisen hyvin se sopii juuri tämän tyypin pipoon.


Ohjeessa puhutaan pohjaväristä ja kontrastiväristä, mutta tämä oli ainakin minulle alussa hyvin epäselvää, ja jouduin kokeilemaan pari kertaa, miltä pinta näyttäisi. Huomasin, että oli hyvä tehdä oikeat kierrokset vaaleammalla värillä ja 1o, 1n -kierrokset tummemmalla, jotta tummempi väri jäisi ns. alle ja vaaleampi nousisi kuvioksi pinnalle. Toisin päin tulos oli hyvin sekava.

Kavennukset tein joka toisella kierroksella viiteen kohtaan ja kolme yhteen, jotta neulepinta (joka on kahdella silmukalla kerrannainen) jatkuu luontevasti. Kuvissa pipon reuna on taitettu.


Olen pipoon todella tyytyväinen ja veljelläni vaikuttaa myös olevan samantapainen fiilis.

Ja kyllä, täällä tapahtuu kovasti asioita, sekä monentasoisia hyshyshommia että muutakin, vaikka blogissa onkin ollut vähän liian pitkä tauko - en ole hävinnyt minnekään. Tsemppiä joululahjojen tekemisen viimeisen hetken turbokauteen  teille kaikille! :)

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Ikkunalaudalla, osa III - voittaja!

Tässä ikkunalaudalla ne nyt ovat - arvottavat korvakorut lähtövalmiina uudelle omistajalleen.


Täällä on nimittäin suoritettu puolueetonta arvontaa, isoäidin vanhasta peltipurkista.



Jännitys tiivistyy; kenen kommenttilappunen purkista paljastuukaan?


Mahtavan suuret onnittelut voittajalle, sammautstrålning-csilisen! Hjärtliga gratulationer till vinnaren, sammautstrålning-csilisen!

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille mukavista kommenteista ja hyvää kesäiltaa kaikille ihanille lukijoille! :)

Ikkunalaudalla, osa II

Ikkunalautamme suuresta koosta huolimatta ne ovat silti paljon pienemmät kuin edellisen asunnon ihanan leveät ikkunalaudat. Ikkunat olivat kahdessa edellisessä asunnossa itään, ja vuosien aikana kertynyt huonekasviflora on myös sen mukainen. Nykyisen asuntomme ikkunat ovat etelään, tai kevyesti kaakkoon, ja tämän vuoksi kaikki edellisten asuntojen kasvit eivät enää viihdy ikkunalaudoilla. Ja hyvä niin, koska ikkunalaudoillemme (joita on huikeat kaksi) ei mahdukaan kaikki pienen asunnon kasvit.


Asunnon kahdeksasta orkideasta ainoastaan yksi on ikkunalaudalla. Kaksi niistä olen vastikään siirtänyt ruokapöydälle, kaksi ovat ikkunan viereisellä lipastolla, yksi tosiaan ikkunalaudalla ja loput kolme erillisellä kukkapöydällä. Kukkapöytä oli alun perin lakattu värisillellä lakalla, mutta kärsinyt käytössä sen verran, että päätin maalata sen valkoiseksi. Maali löytyi jo kotoa, ja pinnan hiominen kävi nopeasti, joten urakkaan ei mennyt kuin päivä. Jätin kuitenkin alapuolen maalaamatta, sillä se oli ihan hyväkuntoinen. Maalausjäljestä en voi olla kovinkaan ylpeä, sillä käyttämäni maalarinteippi oli noin millin liian leveä ja siksi reunat ovat rumat. Mutta sen näkee vain lattialla ryömivä, joten hällä väliä. Kasvipöydän alemmat hyllyt ovat minulle mysteeri. Miten pyöreille hyllyille asetellaan tavaraa? Ja mitä tavaraa? Nyt hyllyille kasaantuu kaikennäköistä kummallista kamaa (jonka tietenkin olen tätä varten siivonnut pois, heh heh).


Palmuvehkoille ja viirivehkoille ikkunalauta on aivan liian paahteinen, ja siksi ne ovatkin päätyneet asunnon länsiseinustoille oleviin kirjahyllyihin ja kaijuttimien päälle. Kirjahyllyyn on myös päässyt kultaköynnös ja yksi kliivia.

Ikkunalaudoilla on ainoastaan posliiniköynnös (joka muuten on tänä keväänä kasvanut hurjaa vauhtia), yksi aloe, se yksi jo kahteen kertaan mainittu orkidea, lilan värinen juoru ja yksi isokokoinen klivia.


Kaikki kasvit voivat tänä keväänä paremmin kuin koskaan. Aloe vaikuttaa olevan tyytyväinen lisääntyneestä valon määrästä ja juorukin puskee uusia versoja hullun lailla, ja on vihdoinkin saanut kaipaamani lilaa väriä. Ikkunalaudan vuosi sitten siskon kasvikokoelmasta kaapattu kliivia, jonka jaoin viime keväänä kolmeen, on vuoden aikana tehnyt kuusi uutta poikasta.



Orkideat loukkaantuivat hieman muutossa ja muuttuneista kastelutavoista, mutta nyt lähes kaikki tekevät uusia kukkavarsia. Orkideani ovat kaikki joko valkoisia tai syvän pinkkejä, niin kuin alla oleva yksilö. Tämän orkidea on kukkinut samoilla kukilla jo yli vuoden. Muutaman kukan se on kuihduttanut pois.


Kyllästyin käyttämääni kastelutapaan orkideoiden kohdalla. Olen aiemmin upottanut kukat 10-20 minuutiksi ja sen jälkeen antanut ylimääräisen veden valua pois. Viimeisten kuukausien aikana olen lorauttanut kasteluvettä suoraan ruukkuun (mahdollisimman laajalle alueelle) niin, että suojaruukun pohjalle jää noin puolen cm:n lätäkkö. Kasvi imee nopeasti pohjallekin jääneet vedet. Myös toivottomat tapaukset (joiden kohdalla jo meinasin luovuttaa) ovat nykyään hyvän näköisiä.

En omista kastelukannua (en ole valitettavasti vielä törmännyt mukavan näköiseen) joten kastelukannuna toimii pullo. Se on melkein yhtä hyvä.


Muutaman kasvin lisäksi ikkunalaudoille kasaantuu väliaikaisesti ja vähemmän väliaikaisesti kaikennäköisiä juttuja, kuten teekuppeja, työkaluja, tulitikkuja ja tietenkin käsitöiden tekemiseen liittyvää rekvisiittaa. Alla vinkki siitä, mitä käsityörintamalla tapahtuu tällä hetkellä.


Ai niin, ehdit vielä osallistua korvakorujen arvontaan! Osallistumisaika päättyy tänään sunnuntaina kello 20, joten hopihopi kommenttia laittamaan! :)


perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ikkunalaudalla, osa I


Olen aivan pienestä pitäen ollut kiinnostunut kasveista. Kukkien keräily, ja aivan ajatuksiini uppoutuneena, on minulle mieluista puuhaa tänäkin päivänä. Sunnuntaina, eli lähes viikko sitten, keräsin myöhään illalla pari kimppua kotiimme.


Tein pienemmän kimpun, jossa on kieloja ja poimulehtiä. Kielot ovat jo itsessään kauniita, mutta poimilehdet tuovat kimppuun pehmeyttä. Kielon lehtien ja kukkien kontrasti ei näin ole niin suuri. Lisäksi poimulehden kukat ovat mielestäni, samalla tavalla kuin vaahterankukat (ks. ylin kuva), yksikertaisuudessaan kauniita. Tai yksinkertaisuus on ehkä väärä sana -- kukat ovat kaukaa katsottuna ainoastaan vihreitä, mutta lähempää katsottuna todella yksityiskohtaisia ja ennen kaikkea söpöjä.



Toiseen kimppuun keräsin ainoastaan koiranputkia. Tuuhea koiranputkikimppu vanhassa lasipurkissa. Ihanaa.



Seurasin ja vertasin mielenkiinnolla keräämieni kasvien pitkäikäisyyttä. Alla muutama valokuva kimpuista viisi vuorokautta myöhemmin.





Niin kuin huomata voi, kielot kuivuivat melko nopeasti. Koiranputki säilyi hyvin kauniina (kerrottakoon, että myös lehdet säilyivät todella hyvin, ainakin tähän mennessä), mutta terälehtiä varisee runsaasti. Koiranputkikimppu kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, jossa terälehtien variseminen ei aiheuta ongelmia (eli jossa lehtien pyyhkiminen pois ei ole vaikeata, tai jossa terälehtien variseminen ei muutamaan päivään haittaa). Ruokapöytä kaikkine kippoineen ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto. Paitsi jos kipot sattuvat jo olemaan likaiset. Hauskana detaljina voin mainita, että jotkin varret tekevät hauskat kiharat. Epäilen, että kiharalle menevät ne varret, jotka on katkottu eikä leikattu poikki.


Poimulehti vain jatkoi kasvamistaan eikä ollut maljakko(eli lasipurkki-)elämästään moksiskaan. Taidanpa suunnata illalla hakemaan lisää poimulehtiä.

PS. Muistakaahan osallistua korvakorujen arvontaan! :)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kaksivuotias askartelija

On täällä jonkinnäköistä neulomishommaa harrastettu. Mutta oikeasti haluaisin tässä vaiheessa myöntää teille, että olen hurahtanut nahkakorujen tekoon. Ja tarkemmin tietynlaisten korvakorujen askartelemiseen.

Tarvitsin esiintymiseen musta-turkoosi-puna-valkoista ja päätinkin sitten tehdä itselleni musta-puna-turkoosit kovakorut. Viikko sitten menin askarrellessani aivan sekaisin! Olin aivan vakuuttunut siitä, etten ikinä ole tehnyt mitään hienompaa.


Ja olen edelleen tyytyväinen. Erilaisia ideoita on aivot pullollaan - en ole vieläkään kyllästynyt vaikka tähän reiluun viikkoon on mahtunut aika moni askarteluhetki.




Voi että, olen innoissani! Klase-nimiset korut heiluvat mukavasti ja muuttavat jatkuvasti muotoaan. Pitää varustella ystäväpiiri tällaisilla, jotta pääsisin tuijottelemaan muiden muuttuvia korvakoruja. Nahkalappuja on kiva silitellä ja eripituisilla pisaroilla on mukava leikkiä esimerkiksi samalla kuin pitäisi käydä vakaviakin keskusteluja. :P Tuntuu, että mikä vain asu paranee 110 % kun nämä laittaa korvaan (huom, alla oleva asu ei ole läpinäkyvä vaan olkaimeton!).




Korut ovat yllättävän kevyet. En itse pysty pitämään kovin painavia korvakoruja, sillä korvalehteni ovat suhteellisen ohuet ja korvakorureiät melko alhaalla. Näiden korujen käyttämisen kanssa ei ole ollut ongelmia!

Koruissa on nahkaa (osa kaksinkerroin liimattua), ketjua, vähän muitakin liitäntäosia ja hopeiset koukut.


Omien korujen lisäksi olen tehnyt parit täysimustat versiot, jossa on tavallisen nahan lisäksi mokkanahkaa.



Ja tänään innostuin tekemään musta-turkoosi-marjapuuro-version. Marjapuuro ei värinä valitettavasti minulle käy, joten päätinkin kaksivuotiaan blogini kunniaksi arpoa nämä teidän kesken. Tämä pari on omaa pariani hieman lyhempi (omani ovat 12,5 cm ja nämä 11 cm pitkät).


Laittakaapas kommenttia, niin pääsette osallistumaan arvontaan! Käyttäkää jonkinlaista nimimerkkiä jos kommentoitte anonyyminä ja antakaa kommentissa myös sähköpostiosoitteenne, niin järjestelyt sujuvat jatkoa ajatellen paremmin. Voittaja arvotaan sunnuntaina 8.6. kello 20, joten pistäthän kommenttisi laatikkoon ennen sitä! :)

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Huoltoa

Kaappasin isovanhempieni asunnosta meille kolme tuolia. Käytimme niitä muutaman vuoden sellaisenaan, muistaakseni tätini aikoinaan vaihtamaan kankaaseen verhoiltuna. Pitkään mietin, minkä kankaan tuoleille tilalle laitan.


Irrotin istuinosan, väänsin irti nastat ja piirsin vanhasta kankaasta kaavat. Valitettavasti istuimen runko on hieman ajan myötä kärsinyt, mutta ainakin tämän verhoamisen se kesti. Sain eräältä tutulta hyvän vinkin - kannattaa liimata kangas kevyesti kiinni istuimeen ennen nitomista, sillä nitoessa on muutakin ajateltavaa kuin kangasta tiukkaan pingoittaminen...



Päätin käyttää Marimekon Sanna Annukan suunnittelemaa Kanteleen kutsu -kangasta. Ihana kangas, ja varmasti monta vuotta kulutusta kestävä.



Kankaan valintaa vaikeutti ainoastaan väri - valkoiset tekstiilit ovat aina vaarassa likaantua, etenkin keittiössä. Nyt olemme käyttäneet tuoleja vuoden, eikä ongelmia ole.




Olen viime päivinä innostunut huoltamaan nahkalaukkujani. Tämä pieni laukku on jo hyvin monta vuotta sitten fyndattu käytettynä. Maksoin siitä euron. Se oli toki melko huonossa kunnossa, ja minun jokapäiväinen käyttö oston jälkeen ei ole parantanut tilannetta. Nyt laukku kuitenkin sai kunnon rasvaukset ja uudet saumat. Ompelin saumat käsin, sillä en halunnut tehdä laukkuun enempää reikiä. Toivotaan, että tämä laukkuparka säilyisi käytössä vielä useamman vuoden.


Muutama viikko sitten hankin laukulle isosiskon, käytettynä, Ruotsista. Hintaa olikin aika paljon enemmän mutta laukku on myös suhteellisen hyväkuntoinen. Saumat jouduin kyllä uusimaan, mutta nahka itsessään on hyvässä kunnossa. Ostohetken jälkeen olallani on keikkunut ainoastaan tämä isosisko, mutta kyllä pienelle laukullekin löytyy käyttöä.



Kumpaankiin laukkuun saa ujutettua ison määrän tarpeellista tavaraa. Pieneen laukkuun mahtuu ainakin kukkaro, pieni luonnosvihko, kynä, ylimääräinen riippulukko, huulirasva, kosteusvoidepurkki, kynsinauhavoide, huulipuna, avaimet, bussikortti ja taitettavat aurinkolasit. Isosiskolaukkuun mahtuu edellä mainittujen tarpeellisten tavaroiden lisäksi muun muassa A5-kokoinen luonnosvihko, useampi piirustusväline ja puolen litran vesipullo. 

Äidilleni leivoin Onnellisen Oliivin jakaman muffinireseptin mukaan tällaisia. Ensi kerralla niistä tulee varmaan hieman paremman näköisiä! ;)


Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille!