lauantai 24. lokakuuta 2015

Hiilen värinen se on

Olen vuosien mittaan käyttänyt Pisaraneulettani todella ahkerasti (klikkaa linkkiä, näkyy myös alla olevassa kuvassa). Lanka on pysynyt hyvänä ja olen vastikään poistanut siitä nypyt ensimmäistä kertaa. Neuloin tämän kesällä 2012 eli olen ehtinyt nauttia tästä jo yli kolme vuotta. Olen tosin harmitellut, että en tehnyt tästä langasta ihan perustakkia, ilman mitään kuviota. Onhan se kiva näinkin mutta kävisi useampaan asuun hieman yksinkertaisempana.


Päätin siis keväällä ostaa uudet samanlaiset langat. Suunnittelin itselleni sen täydellisen mustan perustakin.


Hiili

Malli: improvisoitu
Lanka: Lane Cervinia, Le Fibre Nobili Super Tajmahal 9 kerää eli 1044 m
Puikot: 4.00 mm ja reunoissa 3.50 mm
Projekti Ravelryssä täällä

Itse malliin olen todella tyytyväinen. Neule ulottuu tarpeeksi korkealle niskaan ja reunat/kaitaleet ovat tarpeaksi leveät. Neule on sopivan pituinen. Helsingin Nappitalosta löytyneet napit olivat täydelliset tähän.


Neule on neulottu yläreunasta alas. Niskassa on lyhennettyjä kierroksia. Kaarrokkeen lisäykset on tehty säteittäin, ja vyötärön kavennukset ja lisäykset on tehty samaan linjaan. Nurja puoli on siis päällä, jotta ainaoikeat reunat erottuisivat mahdollisimman vähän. Ylä- ja alareuna ja nappilistat on neulottu jälkikäteen.



Neuloin sen ja huolestuin jo neuloessa, että lanka ei ilmeisesti kestäkään käyttöä niin hyvin, sillä pinta näytti kärsivän jo neulomisesta. Ajattelin jotenkin, että ehkä vain kuvittelen. No en kuvitellut. Kuvitelkaa turhautumisen määrä - täydellinen neule, mutta pinta on epäsiisti jo ennen kuin sen saa päälle. Ja on nukkaantunut pahasti jo alle viiden käyttökerran jälkeen. Ei kiva. Nyt harmittaa.

Huom., kuvissa neuleesta on 10 min aiemmin poistettu nukat.


Olen järkyttynyt. Miten langan laatu voi kolmen vuoden aikana huonontua näin paljon? Lanka on tasan samaa, ja hinta tietenkin myös se sama, jos ei hieman noussut. Miten tämä on mahdollista? Tapahtuuko yhtä nopea laadun huononeminen muiden valmistajien lankojen kanssa? Toivon todellakin, että tämä on poikkeus. Vai onko mitenkään mahdollista, että minun kohdalleni on sattunut jokin järkyttävän huonolaatuinen erä?

En tiedä mitä tekisin. Haluaisin uuden samanlaisen neuleen mutta jostakin toisesta langasta (tietenkin). Onko teillä suositella laadukasta lankaa tähän? Neule tuntuu ihanan pehmeältä ja se on siksi todella mukava päällä, mutta ei todellakaan vastaa odotuksiani siististä neuleesta, jonka voi pukea myös tilaisuuksiin, jossa pitäisi olla hieman edustavammissa vaatteissa. Ei käy. Pysyn vastedes todella kaukana tämän valmistajan langoista.

Nyt en harmittele tätä enää, vaan ryhdyn ompeluhommiin. Nauttikaa tekin viikonlopusta!

Ps. Kiitos kuvista, rakas sisko Rosa. Ne ovat sentään onnistuneet. :)

lauantai 10. lokakuuta 2015

Jennikkäät

Eräs ystävä uteli varmaan jo vuosi sitten hävitettyään kämmekkänsä tekisinkö hänelle uudet. Olen aiemminkin jo kertonut täällä blogissa että vältän tilaustöitä. Välillä kuitenkin teen poikkeuksia, ja silloin otan hinnaksi langan hinnan ja muutaman euron per tunti siihen päälle. Eli kutsuisin sitä lähinnä lahjojen tekemiseksi. Ja silloin saajan on ehdottomasti osattava arvostaa "lahjaa". Ja tämä Jenni kyllä osaa.

Vastasin siis Jennille että teen mielelläni hänelle nämä, jos hän on kärsivällinen aikataulun suhteen. Menihän siinä sitten noin puoli vuotta että sain langat hankittua ja muutama kuukausi että sain ne neulottua. Oli hiukan vaikeaa päättää, minkälaiset niistä tekisin ja purkutuomioitakin tuli harrastettua jonkin verran. Mutta hyvät niistä lopulta tuli.



Jennikkäät

Ohje: improvisoitu
Lanka: Madelinetosh Tosh Sport,122 g/258 m eli reilu vyyhti
Puikot: 3,25 mm
Ravelryssä täällä


Kämmekkäät neuloin kyynärpäästä kämmentä kohden. Olin aiemmin ajatellut että olisin neulonut niihin vähän peukkua mutta totesin, että ne ehkä ovat vain tiellä työnteossa. Saas nähdä, olisiko pienet jatkeet sittenkin olleet tarpeen.

Yläreunassa on 68 s ja ranteen ja kämmenen kohdalla 52 s. Tein kavennukset sileän neuleen osion reunoissa, 2 s joka kuudes kierros ensimmäisten 10 cm jälkeen. Reunoissa on 1otr, 1ntr -resoria muutama kierros.

Langan väri on Norway Spruce, eli sama kuin Virpi-huivissa, vaikka lanka on eri laatua.


Kiitos kuvista ihanalle Rosa-siskolle!

PS. Neulomisprosesseja voi kurkkailla nykyään myös Instagramissa, ne löytyvät hashtagilla #kiharoidenkätkössä.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Repo pieni


Minulla on sellainen ketuista kovin innostunut suloinen veljenpoika K, joka itsekin on kettu jos sitä häneltä kysyy. Lahja K:lle oli melkein valmis jouluna, kun ranne murtui ja projekti jäi odottamaan.




Jouluaattona selitin K:lle että Joulupukin reestä on kuulemma pudonnut matkalla yksi paketti. Nyt alkukesästä se löysi vihdoin tiensä tänne etelään.

Repo

Ohje: Fox in the Snow mittens (Patons)
Lanka: Sandnes Sisu ja Schoppel-Wolle Zauberball
Puikot: 3,00 mm ja 2,50 mm pyöröt
Napit: Nappitalo Helsinki
Projekti Ravelryssä täällä!



Tämä on neulottu ylhäältä alas pyörönä ja steekattu auki. Niska on muotoiltu lyhennetyin kierroksin. Nappilistat ja ulkoreuna on neulottu viimeisenä. Leikkausreuna on neulottu pussiin.

Tämä oli ensimmäinen steekkaamani työ ja voi mörkö mua jännitti. Ja ihan syystä, sillä ilmeisesti lanka oli niin liukasta että osa langanpäistä irtosi saumasta ja kaiken kaikkiaan niitä kohtia piti korjata 16 kpl. Lykkäsin tätä hommaa todella pitkään sillä pelkäsin, ettei tästä tule mitään ja kaikki työ menee hukkaan. Mitä tästä opimme? Ompele mieluummin pari ekstraa kertaa ennen kuin leikkaat.



Minulla ei valitettavasti ole aavistustakaan lankamenekistä. Tämä koko projekti on tehty kotoa löytyneistä osittain jämistä ja osittain käyttämättä jääneistä langoista. Tuota keskiharmaata lankaa piti ostaa yksi kerä lisää. Nuo kolme harmaan sävyä on Sandnesin Sisu-lankaa ja tuo oranssi on peräisin Zauberballista. Olen erottanut Zauberballista oranssit ja ruskeat sävyt punaisesta sillä ne ei eivät mielestäni sopineet keskenään yhteen. Näin sain kettuneuleeseen täydellisen oranssin sävyn. Punaiset langat olen käyttänyt jo aikoja sitten raidallisiin perussukkiin (jotka muuten jouduin hävittämään, sillä turkiskuoriaisilla oli railakkaat bileet viime kesänä sängyn takana, juuri näiden sukkien kimpussa).

Kirjoneule on mielestäni usein tosi kaunista mutta kyllä siinä meinaa ainakin itseni kohdalla mennä hermot! Lupasin itselleni etten ikinä enää neulo näitä kettuja sillä kolmen samanvärisen langan käyttäminen samalla kierroksella oli aika tuskaa. Onneksi olen todella kärsivällinen etenkin käsitöiden suhteen, muuten K:lta olisi jäänyt kettuneule saamatta.


Voi että tämä antamisen ilo. Tämän projektin kohdalla se oli aivan parhaimmillaan. K:n ilme kun hän avasi paketin oli kaiken tämän vaivan arvoinen.

Kuvausavusta kiitokset Annalle!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kaarella

Reilu viikko sitten sunnuntaina päätin rykästä muutaman puoliksi tehdyn projektin loppuun. Niitä on nyt kolme (joista yhden jo tuossa äskettäin esittelin).

Hankin heräteostoksena Helsingin Menitasta itselleni Dropsin Alpacat siksi, että rakastuin väriin. Näistä syntyi lärpäke.


Kaarella

Ohje: ei ole
Lanka: Drops Alpaca 350 g
Puikot: 4,00 mm

Lärpäke on neulottu ylhäältä alas yhdessä osassa (käyttäen Susie Myersin Contiguous-metodia), jonka jälkeen poimin reunoista silmukat reunukseen. Reunus on neulottu koko homman ympäri toistaen neljä kierrosta 1otr, 1ntr ja neljä kierrosta 1ntr, 1otr. Sekä reunuksen, alahelman että yläreunan (niskan) muotoilut on tehty saksalaisia lyhennettyjä kierroksia käyttäen. Niitä sai aika paljon laittaa alareunaan, jotta tuli tarpeeksi suuret kaaret.




Pyrolan tein puikoilla 3,5 ja nyt innostuin tekemään oikein ilmavan alpakkavillatakkiversion. Ja kyllä siitä ilmava tulikin. Aika huvittava fakta oli se, että lankaa jäi 5 cm. Jännitin kovasti, joudunko purkamaan hihoista lankaa pois, sillä näytti siltä ettei lanka riittäisi koko päättelykierrokseen (joka on muuten tehty Jeny's surprisingly strecky bind off -ohjeella). Pidin neuletta viittä vaille valmiina hyllyssä monta kuukautta, ihan turhaan. Mutta nyt se on valmis.




Hieman harmittaa, että langan tumma sävy ja karvaisuus peittää tuon reunan kuvion, siitä tuli nimittäin aika kiva. Mutta onhan mulla noita lankoja tuolla kaapissa... Neulomiset saa nyt hieman odottaa, sillä menin leikkaamaan itseäni leipäveitsellä sormeen. Ei mitään vakavaa, mutta estää neulomishommat tehokkaasti. Mitä opimme tästä? Ei kannata leikata sämpylää kello 23.50 illalla!


Tein pari viikkoa sitten itselleni myös nahkakaulakorun. Olen hieman innostunut näistä pisaroista! Suunnittelen innoissani lisää pisara-asioita. Viimeksi minulla oli näin tehokas suunnittelukausi meneillään kun ranne oli murtunut alkuvuodesta. Palaillaan asiaan sitten, kun sormi on taas ehjä. Ihanaa kesää kaikille! :)

Ps. Kiitokset näistäkin kuvista kuuluu ihanalle Rosa-siskolle!

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Toimistossa

Olen sellaisessa toimistossa töissä, jossa osa pitää jaloissaan sisäkenkiä ja osa villasukkia. Näin neulojana minun on ehkä turha edes kertoa teille, että olen villasukkatyyppiä. Minun villasukat ovat tässä vuoden aikana aika kovasti kuluneet, ja uudelle parille oli kovasti tarvetta. Vanhan sukkaparin neuloin joskus yläasteen loppupuolella tai lukion alussa, eli ikää niillä saattaa olla pikkuhiljaa jo kymmenisen vuotta. Hyvät sukat ovat olleet, Sandnesin Sisusta ne aikoinani neuloin, Aura-siskon antamista langoista ja Elli-siskon antaman kirjan ohjeen mukaan.

Käväisin tuossa Vapun tienoilla Tallinnassa ja ehdin pyörähtää Karnaluksissa pikaisesti. Mukaan nappasin muun muassa mukavan sävyisen harmaan lankakerän, joista neuloin aika pikaiseen tahtiin itselleni sukat.


Toimistossa

Ohje: ei ole
Lanka: Schahenmayr Regia sukkalanka, melkein 100 g eli 420 m
Puikot: 2.5 mm

Neuloin sukat varpaasta varteen. Ihanaa! Tein varpaisiin jonkinlaisen improvisoidun sädelisäyksen (eli sädekavennuksen toisinpäin). Kantapään tekeminen jännitti aika paljon enkä ole kantapäihin tyytyväinen. Jos tiedät jonkin hyvän ohjeen tai kikan kantapään neulomiseen varpaasta varteen, olen todella kiitollinen jos jaat sen kanssani!



Sukat ovat aika korkeavartiset. Taktiikkani oli se, että reikäpitsi tihenee yläreunaa kohti, jolloin neulepinta on löysempi. Lisäsin silmukoita vasta yläreunan resoriin (joka muuten on 1otr, 1ntr -resoria, tätä mun lempparia). Nyt kun katselen kuvia, voin todeta että olisihan niitä silmukoita voinut vaivihkaa lisätä reikien kohdalla muutama. Seuraavaan pariin sitten!




Sukissa on 68 silmukkaa ja yläreunassa 20 enemmän eli 88 silmukkaa. Yläreunan päättelin Jeny's surprisingly strecky bind off -metodilla. Näin reunasta tuli tarpeeksi joustava.

Sukat olivat jalassa jo tänään, ja olivat muuten ehkä tuhat kertaa mukavammat jalassa kuin ne vanhat rikkinäiset, ylisuuret sukat.


Kiitos kuvista ihanalle Rosa-siskolle! :)

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Vaihtoehto kaksi



Kevään aikana on ollut aika paljon kaikennäköistä, eikä käsitöille siksi ole riittänyt aikaa eikä varsinkaan energiaa. Suunnitelmia on kovasti ja kyllä tässä neuletakkikin kasvaa kovaa vauhtia. Yhden projektin olen silti saanut valmiiksi alkukeväästä.

Minulla oli pitkään suunnitelmissa tehdä pitsiliinalampunvarjostin (niin kuin tämä Vilman), mutta liinojen virkkaaminen alkoi tökkiä jossain vaiheessa pahasti, ja aloin pitää tärkätyistä liinoista vähän liiankin paljon joulukuusenkoristeina. Ja ehkä se olisi ollut kotiini liian romanttinen. Päätin siis luopua tästä ideasta ja kokeilla toista.

Tämä idea oli myös roikkunut mukana nämä huikeat neljä vuotta ennen kuin sain sen toteutettua. Siis on se jännää. Miten näin yksinkertaisen ja nopean idean toteuttamiseen voi mennä niin monta vuotta?





Liuotin sokeria pieneen määrään lämmintä vettä niin, ettei sokeria enää liuennut. Kastelin liuokseen ehkä viiden metrin erissä ohutta valkoista puuvillavirkkauslankaa ja kiepsautin sitä puhaltamaani jättikokoiseen ilmapalloon. Jatkoin vuorotellen kastamista ja kiepsauttelua kunnes en enää jaksanut. Annoin sekä alun että lopun tahmautua kiinni muihin lankoihin. Jätin tekeleen kylppärin lattialle odottamaan aamua ja jännitin kovasti lopputulosta. Yllättävää oli, että olin näköjään puristanut langan vähän liian kuivaksi koska se ei pysynytkään kasassa niin hyvin kuin luulin, mikä osoittautui hyväksi asiaksi.



Lopputulos on kivasti räjähtäneen näköinen. Ja se tekee hauskoja varjoja kattoon. Olen todella tyytyväinen.



perjantai 6. helmikuuta 2015

Ajatuksesta

Siitä se lähtee, ajatuksesta. Mutta harvoin idea on heti niin timantti ettei sitä pitäisi hieman hioa.


Ensimmäisen Virpi-kokeen sain tehtyä jo keväällä, ja siinä olikin kaikkea kummallista, jota piti päästä korjaamaan seuraavaan versioon. Tein äidille vedenvihreän version ja pikkusiskolle tummansininen, kaikki nämä kolme puuvillasta.

Ensimmäinen versio, joka siis jäi minulle, on kaksivärinen. Kahden värin yhdistäminen tuohon pitsikuvioon aiheutti hieman ongelmia, ja totesin siinä sitten että se ei kyllä ole sen arvoista. Siinä oli myös useampi pitsikiila.


proto-Virpi

Ohje: Virpi (Ravelryssä täällä)
Lanka: Schachenmayr nomotta Catania solids, hopeanharmaa ja vedenvihreä, muistaakseni 2-3 kerää kumpaakin 
Puikot: 4,00 mm


Tätä proto-Virpiä olen käyttänyt todella paljon. Se näyttää mielestäni mukavalta kevättakkini kanssa ja se on keväällä ja syksyllä tarpeeksi viileä mutta silti näyttävä, tarpeeksi iso.







Mietin pitkään, minkä värin valitsen äidilleni tulevaan versioon. Päädyin kuitenkin tällaiseen vähän yllättävään vedenvihreään. Se käy mukavasti monen värin kanssa, etenkin mustavalkoisen.


Virpi 1

Ohje: Virpi (Ravelryssä täällä)
Lanka: Schachenmayr nomotta Catania solids, vedenvihreä 4 kerää
Puikot: 5,00 mm

Pikkusiskon versioon löytyi langat valmiiksi kotoa. Tummansininen Dropsin Muskat, josta olen neulonut aiemminkin yhden huivin ja nyt toisen. Ostin langat alun perin neuleeseen itselleni, mutta en ole saanut sitä ikinä toteutettua, joten hyvä näin.






Virpi 2

Ohje: Virpi (Ravelryssä täällä)
Lanka: Drops Muskat 4 kerää
Puikot: 6,00 mm
Projektin löydät Ravelrystä täältä

Valokuvasin nämä kaksi huivia juhannuksena, ja mallejani somistivat koiranputkiseppeleet. Älkää kuitenkaan hämääntykö, plussaa ei ollut kovinkaan paljon ja malliparkani saivat kyllä hytistä - ehkä joku muistaakin, että juhannuksena tuli paikoin lunta.



Käykää muuten kurkkaamassa Tiinan ja Neulistin versioita, Napit puutuu -blogissa julkaistua ihanaa alpakka-Virpiä ja Neulistin miltei täydellisen väristä versiota